Oppimisympäristöjen suunnittelu
Luento: 28.1.2014
Kuten otsikossa lukee. Aiheena oli oppimisympäristöjen suunnittelu. Omalta osalatani aiheesta on hyvin vähän kokemusta, mutta tällaisia ajatuksia minulla luennon aikana heräsi:
Teknologiasta on pikkuhiljaa muodostunut ihmisille elinehto. Teknologian kehittyminen on väistämätöntä ja sen perässä on hankalaa pysytellä.Tämä on huomattu myös koulumaailmassa, ja tekniikan käyttöä opetuksen tukena pyritään lisäämään. Henkilökohtaisesti olen vielä teknologian suhteen perässä laahaaja. Minulla ei ole luontaista kiinnostusta käyttää erilaisia teknisiä laitteita ja tutustua niiden käyttömahdollisuuksiin. Mielestäni se on harmi,sillä olen huomannut, että teknologiasta kiinnostuneet oppivat siitä automaattisesti jatkuvasti uutta tutkiessaan erilaisia laitteita ja lukiessaan uutisia uusista tuotteista ja sovelluksista.
Teknologia ei itsessään kiinnosta, mutta omat heikkouteni sen käytössä tiedostaen, olen pyrkinyt hankkiutumaan tilanteisiin, joissa joudun käyttämään teknologiaa päämääräni saavuttamiseksi. Tässä samalla opin teknologian käyttöä väistämättä, vaikka motivaattorina sen opetteluun onkin joku muu. Pidän teknologian käytön opettelua
tärkeänä, sillä mielestäni maailman muuttuessa erityisesti
opettajana muutoksessa olisi hyvä pysyä mukana. Tällöin pystyn
kasvattamaan oppilaista juuri tämänhetkisessä yhteiskunnassa pärjääviä yksilöitä.
Teknologia kehittyy jatkuvasti ja
kärryillä pysyminen vaatii paljon aikaa ja vaivaa sellaiselta jota
teknisten laitteiden parissa näpertely ei kiinnosta. Mielestäni
koulu maailmassa olisikin hyvä käyttää yhteisöä hyväksi.
Osaavammat kollegat voisivat jakaa tietoa muille. Voimavarojen
suuntaaminen on tässä asiassa tärkeää. En näe itseäni vielä
virtuaalisten oppimisympäristöjen suunnittelijana, koska niiden
käyttö on minulle täysin vierasta. Tutustuisin niihin kuitenkin
mielelläni ja opettelisin niiden käyttöä jonkun osaavamman
avustuksella. Taitojen kehittyessä pystyisin antamaan ehkä itsekin
panokseni oppimisympäristöjen suunnitteluun ja tukea muita apua
tarvitsevia. Oppimisympäristöjen suunnittelu tulisikin perustua
käyttäjän tarpeita ja mielenkiinnonkohteita ajatellen.
Oppimisympäristöjen hyötyjä ja puuteita on hankalaa lähteä
erittelemään, jos ei ole asiasta ollenkaan omakohtaista kokemusta.
Teknologia tuo varmasti uusia
ulottuvuuksia koulu opetukseen ja toivottavasti pystyn hyödyntämään
niitä omassa opetuksessani.Uskonpa, että oppilaat ovat monessa
asiassa taitavampia teknologian käyttäjä kuin minä, koska se on
heidän elämässään heti syntymästä saakka suuremmassa roolissa
kuin omassani. Opetustilanteessa opettajan ei välttämättä
tarvitsekaan ottaa tietäjän roolia, vaan opetustilanne voi olla
vuorovaikutteinen niinkin, että opettaja oppii oppilailta. Luokassa
onkin monta pikku opettajaa.Taitavammat auttavat heikompia.
Virtuaalisia oppimisympäristöjä käyttäessään oppilaat voivat
toimia pikku expertteinä ja opettaa toinen toisiaan. Tällöin myös
opettaja voi oppia jotain uutta. Lisäksi lapsia ja heidän toimintaa
tarkkaillessaan voidaan havainnoida oppimisympäristön toimivuuttaa.
Myös oppimisympäristöjen suunnittelusta ja kehittämisestä
voidaan tehdä yhteisöllinen projekti.
Mielestäni teknologian käytöstä ja virtuaalisten oppimisympäristöjen keksimisestä ja tuomisesta koulumaailmaan ei kannata ottaa stressiä. Tärkeintä on pitää silmät ja korvat auki, jotta itse olisi tietoinen ympärillä olevista mahdollisuuksista. Myös oppilaiden mielenkiinnonkohteiden ja motivaatioin tarkkailu on tärkeää. Ei pidä olettaa, että kaikki lapset oppivat nykyään vain pelejä pelaamalla, vaan pitää muistaa käyttää maalaisjärkeä ja miettiä millainen opetus millionkin toimii parhaiten. Hienolta tuntuvat nippelit tai nappelit voivatkin olla joitain perinteisempiä opetustyylejä heikompia oppimisen välineitä.
Tuo on kyllä ihan totta, ettei opetus pitisi kokonaan mennä siihen teknologian hyödyntämiseenkään. Minusta tuntuu, että lapset käyttävät niin paljon nykyään tietokoneita, tabletteja, älypuhelimia yms. että on kenties aivan hyvä välillä irrottautua teknologiasta ja tehdä jotain muuta! Eritoten monilla pojilla on nykyään erityisen huono käsiala, koska he eivät kirjoita vapaa-ajallaan oikeastaan mitään käsin. Moni tyttö kirjoittaa kirjeitä tai päiväkirjaa tai jotain vastaavaa, mutta poikia ne ovat perinteisesti kiinnostaneet vähemmän. Vaikka teknologian käyttö kouluissa on tärkeää, on myös hyvä muistaa perinteisten taitojen harjoittelu ja ylläpitäminen. Jos oppilaat eivät kirjoita käsin koulussa, saako pian aikuisen miehen käsialasta mitään selvää?? Monella toki ei oikein saa nytkään, mutta tilanne olisi varmasti vielä huonompi, jos he eivät olisi joutuneet kirjoittamaan koulussa.
VastaaPoista