Tällä luennolla oli vierailijoita
ja toinen vierailijoista oli Katja Kemppainen. Hänen aiheenaan oli Aktivoiva,
kokemuksellinen ja autenttinen oppiminen.
Katja Kemppainen
kertoi simulaatiokonseptin rakenteesta. Simulaatiokonsepti koostuu neljästä eri
vaiheesta, joita ovat kieliprofiilin laadinta, simulaatioon osallistuminen,
suoritusten itsearviointi sekä suoritusten ulkoinen arviointi.
Vaihe 1 eli kieliprofiilin
laadinta on yksilökohtainen kokonaisvaltainen kielibiografia, jossa
selvitetään, millainen on kielen läsnäolo ja käyttö koulussa sekä sen
ulkopuolella. Kieliprofiilin laadinta on myös kielitaidon globaalia itsearviointia
sekä kielenoppimis- ja kulttuurikokemusten dokumentointia. Kieliprofiilia
täydennetään ja ajantasaistetaan oppimisprosessin edetessä. Vaihe 2 on
simulaatioon osallistuminen, joka on kohdekielistä toimimista muodollisissa ja
epämuodollisissa viestintätilanteissa. Se mittaa sekä suullista että
kirjallista kielitietoa ja –taitoa ja siinä tehtävärakenteet ja –sisällöt
valitaan käyttötarkoituksen mukaan.
Vaihe 3 eli
suoritusten itsearviointi on oman harjoituksen tai testin tehtäväkohtaista
analyysia ja itsearviointia. Sitä voi tehdä ajasta ja paikasta riippumatta
esimerkiksi mobiililaitteilla. Tämän vaiheen tarkoituksena on myös tukea
itsearviointikäytänteitä sekä arkipäivästää niitä. Vaihe 4 on suoritusten
ulkoinen itsearviointi. Siinä muut arvioivat. Katja Kemppainen näytti meille
opiskelijoille myös hyvän videon, jossa eri työvaiheet tarkentuivat.
Luennon
loppupuolella kävimme läpi Twitter-kommentteja. Yksi kommenteista käsitteli
sitä, että suullista kielitaitoa ei juuri arvioida kentällä. Kun sitä sitten
lähdetään arvioimaan, niin se vie aikaa. Katja Kemppaisen mukaan suullisen
kielitaidon arviointi ei vie kovinkaan paljon aikaa, mikäli opettajalla on
kokemusta. Minunkin mielestäni suullista kielitaitoa arvioidaan ja myös
harjoitellaan kentällä aivan liian vähän. Varmastikin opettajan kokemuksen
karttuessa myös arviontitehokkuus paranee.
Twitter-kommenttejen
myötä keskustelua syntyi myös siitä, että kielisimulaatiot koetaan jännittävinä
ja että alkuhämmennys on tavallista. Toisaalta taas jos oppilas ei tunnilla
rohkaistu, niin kielisimulaatiot ovat usein rohkaisseet oppilasta käyttämään
kieltä. Mielestäni moni oppilas onkin juuri tunneilla hiljainen eikä uskalla
käyttää kieltä, koska pelkää virheitä, on epävarma tms. Monesti myös esimerkiksi
ryhmäkeskusteluja ei osata hyödyntää tunneilla, vaan jutellaan vain mitä sattuu,
kun ollaan epävarmoja. Kielisimulaatiot ovat hyvä ratkaisu rohkaistumiseen.
